Joo täällä ollaan taas.Tänään en jaksanut mennä kursseille koska siellä olisi ollut koko päivän atk:ta.Siitä ei ole mulle mitään hyötyä koska ne opettelee ihan perusjuttuja siellä.Kyllähän se noille jotka ei ole ikinä käyttäny konetta sopii mutta meikäläinen ei jaksa sitä pasianssia loputtomiin pelata.

Blogin pitämiseen taitaa tulla nyt vähän pidempi tauko koska tämä meikäläisen elämä on taas sellaista myrskyä että on pakko keskittyä hoitamaan noita muita asioita. Viikonloppuna oltiin vaimon kanssa vähän tuulettumassa ja loppu illasta (yllätys yllätys) riideltiin. Muistikuvat on todella heikot tuolta illalta mutta kyllä sen verta morkkis iski että se sai mut tajuamaan että mun on pakko muuttaa tätä elämäntyyliä. Juttelimme tuossa vaimon kanssa asioista ja tulimme siihen tulokseen että meillä on jonkinlainen kriisi meneillään. Hyvä puoli tuossa riidassa oli se että se avasi ainakin meikäläisen silmiä todella paljon. Huomasin itsessäni sellasia asioita joista en tiennyt yhtään mitään. Esimerkiksi se että meikäläinen ei ole ollut läsnä perheen asioissa pitkiin aikoihin. Huomasin että olen ollut miltei vieras tässä talossa. Muu perhe on pyörittänyt arkea ja touhunnut yhdessä kaikenlaista. Vaikka meikäläinen on ollut paikalla niin silti en ole ollut läsnä. Sanoinkin vaimolle että mulla on välillä ollut tunne että olen ulkopuolinen koko touhussa.

Eilen oli sellainen päivä joka oli todella suuri muutos ainakin meikäläiselle. juttelin broidinkin kanssa messengerissä näistä asioista ja sain häneltä aika hyviä neuvoja. Kokeilin millaista on olla läsnä oman perheensä seurassa ja todella keskustella asioista. Autoin vaimoa ruoanlaitossa ja katselin lasten kanssa telkkaria, tuli jopa läksyissäkin autettua. Vaikka tuo oli ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin ja olen vasta totuttelemassa tähän muutokseen niin huomasin jo kuinka paljon iloisemmilta ja onnellisemmilta lapset vaikuttivat. En tiedä johtuiko se siitä että olin kokoajan läsnä ja todella kuuntelin mitä heillä oli sanottavana. Mua itteänikin kiinnosti heidän asiat ja jutut vilpittömästi.

Eniten tässä raastaa se että noi lapset on jaksanu odottaa ja toivoa että mä alkaisin olemaan niille se isä jonka ne ansaitsee. Mä olen saanu jo niin monta mahdollisuutta että tätä kertaa mä en hukkaan heitä. Luulen että lähiajat menee nyt tätä elämäntyyliä harjoitellessa.

Nyt täytyy lopetella ja painella emännän kanssa asioille.

Kärppä kuittaa!!!!