Hemmetti kun tätä tekstiä pukkaa!!!!
Ei meinaa millään tulla loppua ja tuntuu että en nykyään muuta tee kuin kirjoittelen ajatuksiani tänne.

Ihmettelin yksi päivä kun vaimoni tuli kotiin ja ei puhunut mitään vaikka yritin keskustella.Kysyin että mikäs nyt riivaa kun olet noin hiljainen.Hän sanoi että kuuntelee ääntäni ja että minulla on niin hurmaava ässä vika että ei kyllästy siihen ikinä.Siis mitä vittua!!!!!!!!!!!!

Aloin itsekin kuuntelemaan puhettani ja huomasin että ässässä on todellakin jotain outoa.Nyt olen aivan solmussa koko homman kanssa.Yritän harjoitella ässän sanomista mutta minusta tuo vika vain pahenee siitä.Helvetin helvetti!!!!
Kaupassakin yritän lausua tuotteiden nimiä ja pitää sen ässän kurissa mutta ei siitä tule mitään.Ihmiset katsovat kuin jotain hullua kun kävelen siellä hyllyjen välissä höpisten saippua......saippua....shampoo.

Nyt on sitten ärräkin ruvennut hajoamaan käsiin enkä tiedä osaanko kohta puhua ollenkaan.Yritin tossa yhdessä vaiheessa vältellä sanoja missä on S kirjain mutta ei siitä mitään tullut.Puhumiseen meni niin kauan kun piti keksiä miten eri sanoin ilmaista sama asia.Nyt kun ajattelen tarkemmin asioita niin minulle taitaa kokoajan kehittyä uusia neurooseja ja pakkomielteitä.Olenhan minä pääsyt ylikin joistain vaikka ne nostavatkin välillä päätään.

Yksi mikä minulla on ollut niin en pysty astumaan viivojen päälle.Eli jos on laatoitettu lattia niin minun on astuttava laattojen sisään.Myös suojatiellä minun on astuttava sen maalatun osan päälle.Luulosairautta esiintyy myös.Välillä olen miltei varma että minulla on syöpä tai joku muu sellainen kuolemaan johtava tauti.Välillä kun luen kuvauksia eri tautien oireista niin näen itselläni kaikki ne oireet.

Helvetti meikäläinen taitaakin olla vähän hankala tapaus kun lukee näitäkin juttuja.No onneksi vaimo pitää minusta vioistani huolimatta.

Joskus minulla oli pakkomielle hampaiden ja käsien puhtauteen.Saatoin pestä hampaani kymmenenkin kertaa päivässä ja suuvettä meni kanssa vähän väliä.Käsiäkin tuli jynssättyä oikein urakalla.

Tällä hetkellä minulla on pakkomielle totuuteen.Punnitsen kokoajan muiden puheita ja mietin paljonko niistä on totta.Olen myös yrittänyt tutkia miksi totuus tulee aina ilmi.Olen yrittänyt selittää vaimollekin kuinka tärkeää on aina puhua totta ja etenkin avioliitossa.Saan aina hirveät hepulit kun joku mukuloista on valehdellut asioista ja kotiaresti paukahtaa välittömästi.

Ymmärrän kyllä valkoiset valheet mutta en muuta valehtelemista.Mittaan jopa avioliittoani totuuden kautta.Jos ei avioliitossa pysty olemaan rehellinen toista kohtaan niin minusta silloin ei ole kyse avioliitosta.Ei silloin arvosta toista pätkän vertaa ja olisi parempi erota.

No tämä nyt alkaa taas menemään saarnaamisen puolelle joten täytyy lopettaa.
Onkohan minulla pakkomielle saarnaamiseen?????