Termos!!!

No nyt rupeaa jo vähän hermostuttamaan miten se tämän päivän lekuri menee.
Ruvennu toi usko noihin tohtoreihin vähän menemään ku ei saa apua mistään.Toivottavasti tämä kaveri olis sit sellainen joka ymmärtääkin jotain.Kerran mulla oli joku ulkomaalainen lekuri jonka puheesta ei saanu mitään selvää.Hemmetti mä yritin selittää mun oireita sille ja muistaakseni mulla oli silloin keuhkoputken tulehdus.No ku mä sitten lähdin sieltä ni mä en enää ittekkään tienny mikä mulla on.Oli se sellasta kielimuuria koko touhu.Kyllähän se silloin sapetti mutta nykyään sitäkin muistelee naureskellen.

Vein emännän tossa töihin ja nyt pitäs sit keksiä jotain tekemistä siihen lekuriaikaan asti.Taitaa mennä kitaran soiton puolelle.Hemmetti ku sais olla sen talven kotona,koska sitä mä todella kaipaisin.Tullu vähän liikaakin riehuttua tuolla työelämässä ni kunnon loma ois paikallaan.

Eilen taas sain jonkun ihmeellisen mustasukkaisuus kohtauksen ja nyt sapettaa.Tuntuu välillä että tämä mun elämä ei olis ku yhtä asioiden selvittelyä.Ollu viime päivinä niin lähellä etten ole lähteny kiitämään mutta en ole vaan pystyny siihen.Hemmetti ku pitääkin rakastaa jotain ihmistä näin paljon,mutta sitähän ne sanoo kaiken se kärsii.Musta tuntuu että tässä olis vähän henkisen kasvun paikka jos meinaan että tästä oikeasti tulis jotain.Jotenkin sitä on ihan eri ihminen kun noita kohtauksia tulee ja sen jälkeen miettiikin että mitä helvettiä mä olen oikein ajatellu.Toisaalta taas se on aika pelottavaa ku ei tavallaan hallitse itseään ja ajatuksiaan.

Mä en muutenkaan tajua miks mä en pysty estämään niitä kohtauksia ku huomaan ittekin kun ne alkaa et ajatukset menee nyt väärään suuntaan.Yritänhän mä tapella niitä vastaan ja välillä pystyny pitämään ne aika kauanki kurissa,mutta sit lopulta ne on aina saanu vallan.Emäntä niitä pystyy hillitsemään keskustelemalla mun kanssa mut ei sekään aina voi paikalla olla.
Onkohan se noilla vaimonhakkaajilla samanlaista?
Itte en ole kyllä ikinä hakannu vaimoani mutta onhan tällainenkin aika kurjaa.Siitä varmaan tuntuu tosi pahalta kun mä epäilen millon mitäkin.

Eilen mietittii et jos menis avioliitto neuvojalle ku mulla on tämä luottamisen pelko.En mä usko että se edes vaimosta johtuu vaan pikemminkin minusta.Taitaa olla heikko itsetunto ja omanarvontunne joka sitten saa aikaan tällaisia reaktioita.Päätettiin että yritetään pikku hiljaa itse keskenämme rakentaa sitä luottamusta ja jos se ei toimi ni sitten sinne neuvojalle.Toisaalta mietityttää sekin et aina kun mä olen saanu vähän rakennettua tota luottamusta ni aina se lopulta sortuu.Sekin mietityttää et entä jos se avioliittoneuvoja ei pystykkään auttamaan ni onko kaikki sitten menetetty.

Hölmöjä asioita hölmöstä päästä.Välillä tuntuu että tällä päällä ei tee yhtään mitään!!!