Kyllä tuo nainen on sitten ihmeellinen!!!
Tuntuu että hän on aina iloinen ja hänellä ei ikinä ole mitään huolia.
Mä en ymmärrä miten se on mahdollista???
Tottakai hän on joskus huonolla tuulella mutta useimmiten tyytyväinen ja iloinen.Hemmetti kun itse pystyisi olemaan tuollainen.

Tällä hetkellä minulla on suunnaton stressi raha asioista koska minulla ei ole tällä hetkellä ollenkaan tuloja.Puhuessani tästä vaimolle hän ei ollut moksiskaan.Kysyin vaimolta että millä me saamme laskut hoidettua kun meillä tulot ovat tippuneet puoleen mutta menot eivät????
Ei mitään vastausta,hän vain katsoo minua noilla kauniilla ruskeilla silmillään kuin mitään huolta ei olisi.Näytän alati kasvavaa lasku pinoa ja katson vaimon reaktiota.Ei vieläkään mitään,ei sanan sanaa eikä huolestunutta katsetta.Tuijotan vuoronperään laskuja ja vaimoani ja seuraa hiljaisuus.Odotan että hän sanoisi edes jotain tilanteestamme mutta ei.Hän päättää keskittyä lukemaan pirkka lehteä!!!!

Olisikohan niin että Niksipirkka palsta voisi auttaa tällaisessa tilanteessa???.....Uskallan epäillä.
Kuumeisesti mietin mitä sellaista vaimoni tietää mitä minä en.
Onko hänellä joku salainen tili jossa on rahaa säästössä????
Onko hänen olematon amerikan serkkunsa kuollut ja jättänyt hänelle perintöä???
Vaimoni tokaisee minun tivaessa että älä stressaa kyllä kaikki järjestyy.
Siis miten niin järjestyy????
Laskuja tippuu postiluukusta mutta yhtään rahaa minulla ei ole laittaa niihin......Miten asia voi muka järjestyä???

Pakostakin tulee mieleen että vaimo ei halua näyttää huoltaan minulle etten minä ala menemään ylikierroksilla.Luultavasti vaimo on ainoa syy miksi minulla ei vatsahaavaa vielä ole vaikka tiedän että se on kovaa vauhtia tulossa.Tiedän kyllä että hän on mestari tuossa rahan hallitsemisessa.Tiedän myös että vaimon avulla pärjäämme tarvittaessa todella pienillä raha määrillä.Olisi se silti kiva joskus huomata että hänkin stressaa tai hänelläkin olisi huolia.Luulen että hän tulee elämään todella pitkään tuollaisella elämän tyylillä kun taas meikäläinen kuolee puoli kaljuna stressin aiheuttamaan sydänkohtaukseen viimeistään nelikymppisenä.Nekin vähäiset hiukset mitä minulla silloin on,ovat luultavasti harmaita!!!!

En voi muuta kuin ihailla tuollaista mielen hallintaa ja positiivista asennetta elämään.Joskus kun meillä meni tosi huonosti elämässä niin vaimoni sanoi että onhan meillä sentään toisemme ja se riittää tällä hetkellä.No on pakko myöntää että tuossa lauseessa on kaikki mitä tarvitsen.Vaikka menisi kuinka huonosti,voimme aina hakea lohtua toisiltamme.

Oikeastaan olen kateellinen vaimolle kun hän pystyy olemaan tuollainen.Tai siis hän vain on tuollainen.
Pystyisinköhän minäkin oppia olemaan tuollainen????.......Teach me master!!!!!

Kärppä kuittaa ja lähtee nielemään laastareita.