Eilen tuli hermoiltua taas sen verran komeasti että illalla iski tajuton migreeni.
Koko eilinen ilta tuntuu aivan utuiselta kun yritän muistella mitä sitä oikein touhusi.No sen muistan että toivoin yhdessä vaiheessa että päästäni poikkeaisi suoni niin ei tarvitsisi enää kärsiä.Mä en ymmärrä miten mulla on taas alkanu olemaan noita migreeneitä.

Tänään tuli käytyä siellä humpuukikurssin haastattelussa ja meinasi taas sulake palaa.
Se on jotain ohjaavaa hömpötys toimintaa ja se kurssin vetäjä kysyi että miksi minä olen hakenut sille kurssille.Meinasin sanoa suoraan että en omaehtoisesti hakenut sinne vaan minut pakotettiin hakemaan.Päätin kuitenkin jättää sanomatta koska työkkäri oli laittanut edustajansa valvomaan tilaisuutta.Yksi haastateltava jätti tulematta ja voin vaikka vannoa että sillä työkkärin edustajalla kiilsi karenssi silmissä.

No kuitenkin sanoin että minun pakko saada jotain ohjausta tähän meikäläisen tilanteeseen koska en voi enää työskennellä nykyisessä ammatissani.Sitten se pelle kysyi että mikä minua kiinnostaa ja sanoin että atk-ala on alkanut kiinnostamaan.No tähän se pelle tokaisi että hänen on nyt suoraan sanottava että kurssin ensimmäiset kaksi viikkoa on erittäin raskaat henkisesti koska siellä tulee taka-iskuja.Sitten se tokaisi että tämän kurssin lähtökohdat on sellaiset että he ohjaavat niille aloille opiskelemaan joissa on hyvä työllisyys tilanne.Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä että se on aivan sama mistä olen kiinnostunut ja minut ohjataan sille alalle missä on eniten työpaikkoja,kiinnostaa se minua tai ei.

Siis jumalauta!!!!
Mäkin voin nyt tässä suoraan sanoa että mä en tee päivääkään sellasta työtä mikä ei mua kiinnosta.Ei mun mielestä ihmistä voi pakottaa tekemään jotain sellaista mitä ei halua.

Muutenkin kun katsoo asiaa elämän kantilta.
Työhän on aika nyky yhteiskunnassa aika iso osa elämää.Ihminenhän viettää todella suuren osan elinajastaan töissä.No mitäs sitten kun se työ onkin sellaista mikä ei kiinnosta.Sillonhan sitä laahustaa päivästä toiseen kypsänä ja masentuneena.Kahdeksan tuntia päivässä odotat että kellokortti antaa leimata ittensä ulos.Mä olin yhdessä duunissa mihin mä kypsyin todella pahasti.Helvetti se meni niin pahaks että mä ramppasin varmaan 30 kertaa päivässä kellokortilla kattomassa et jokohan sitä pääsis pois.Aamulla kun heräsin niin ensimmäinen ajatus oli että millä mä tästä päivästä selviän.No onneks mä en kauaa siellä enää sitten ollut.

Muutenkin kun miettii asiaa niin tottakai sitä aina on jonkin verran ylitarjontaa alalle ku alalle.Kuitenkin ammattitaitoisesta porukasta on aina pulaa.Eipä se työkkärin päähän mahdu.No niillähän ei nykyään ole muutenkaan mitään tekemistä työn kanssa.Voisivat mun puolesta vaihtaa nimensä humpuukikurssitoimistoksi.

Tää nyt oli taas tällaista rutinaa,mutta mä lähden kohta emännän kanssa ulkoilemaan jos tuo mieli siitä piristyisi.Kirjoittelen illemmalla jos tuo mieli tästä paranee.

Kärppä kuittaa ja tulee hulluksi!!!!!