Tervehdys taas!!!

Katselin tuossa ikkunasta ulos ja päähäni alkoi ilmestyä ajatuksia kaikesta...tai no ehkä enimmäkseen avioliitostani.

Mulla on aikasemmin ollu jotenkin noi suojamuurit kokoajan ympärillä enkä ole oikein päästäny ketään mun lähelle.Ainoa jolle olen ikinä avautunut kokonaan on vaimo.Nuorempanakin kun seurustelin niin ikinä en puhunu itsestäni tai mun tunteista.Yksikään aikaisemmista ei ole ikinä tiennyt millainen mä oikeasti olen.
Kovastihan he kyselivät aina mutta meikäläinen vaipu hiljasuuteen.Varmaan sen takia en ikinä ollu niin hyvä seurustelukumppani kun musta ei saanu mitään selkoa.

Vaimoltakin meni yli kahdeksan vuotta ennenkuin se pääsi noiden muurien läpi.Siis kyllähän sitä läheisyyttä ja lämpöä oli mutta ikinä en puhunut asioistani tai itsestäni.Vaimo usein kyseli että miksi mä olen niin etäinen ja mitä mä oikein pelkään kun en päästä lähelleni.Ikinä se ei vastausta noihin kysymyksiin saanu ennekuin nyt.Nyt kun ollaan puhuttu asioista niin vaimo sanoi että hänestä aina tuntui että mussa on jotain muutakin kuin mitä päälle päin näytän.No onneksi vaimo jaksoi yrittää ja lopulta saikin mut avautumaan.Mä en usko että meidän suhde olis enää kauaa kestäny kun muutenkin tuntui että etäydyn vaan muista.

Mä olen miettiny et miksi mun on ollu pakko rakentaa tommosia suojia itelleni.No onhan niistä ollu hyötyäkin mut varmasti enemmän haittaa.Aikasemmissa suhteissa kun tuli petetyks niin kyllähän se sattu,mutta ei se nyt niin kipeää tehny.Mä olen aina pelänny et jos mä avaudun vaimolle ja se tekee saman tempun ku noi aikasemmat ni mä en kestä sitä jos mulla ei ole noita muureja.Ne on ollu mun ainoa suoja ja pakokeino.Niitten avulla mä pystyin aina siirtämään itseni niistä tilanteista pois.Tunteet ja kaikki oli niin helppo sulkea pois ja nauraa vaan koko jutulle.

Nyt kun muurit on riisuttu jäljellä ei ole muuta ku heikko itsetunto joka sitten aiheuttaa mustasukkaisuutta ja vainoharhaa.Nyt mua korpeaa kun mä välillä epäilen tota vaimoa kaikesta niin mä tiedän paljon se loukkaa ja satuttaa sitä.Sitten ku mä en mahda noille ajatuksille mitään ni olen alkanu vihaamaan jo sitä ihmistä mikä musta on tullut.Mä en tiedä miten tota itsetuntoa vois kohottaa.Mä olen aina ollu nöyrä ihminen enkä edes pysty ajattelemaan itsestäni mitään hyvää.Mä en tule ikinä antamaan itselleni lupaa olla ylpeä itsestäni tai nostaa itteäni muiden yläpuolelle.Mua kuvottaa sellaset ihmiset jotka pönkittävät omaa egoaan,koska se usein tapahtuu muiden kustannuksella.

Vaimokin on yrittäny kohottaa mun itsetuntoa mutta ei se vaan toimi.Mä en pysty näkemään itsestäni niitä asioita mitä se näkee.No kai se jossain vaiheessa selviää...

Kärppä kuittaa ja painuu partsille hengittämään savua!!!