Ajatuksia pulppuaa taas tonne aivoihin ja ajattelin vähän purkaa niitä.
Taidan tällä hetkellä käydä läpi jotain henkistä kasvuvaihetta elämässäni.Olen viime aikoina miettinyt todella paljon elämääni ja sitä mitä siltä haluan.En vain saa mitään tolkkua näihin asioihin ja välillä minusta tuntuu että tämä elämä lipuu ohi ja jään itse siitä jälkeen.No tiedän tiettyjä asioita mitä haluan mutta muu on vielä niin sumeaa ettei siitä saa selvää.

Sen tiedän että haluan viettää loppu elämäni tämä nainen rinnallani.En pysty edes kuvittelemaan ketään muuta tuohon viereeni.Vuosien varrella olemme niin kiintyneet toisiimme että jo pelkkä ajatus jostain toisesta tuntuu järjettömältä.Omalla tavallaan se on ahdistavaa kun tunteet on niin suuria että toinen voisi halutessaan loukata niin pahasti,että siitä ei varmasti tokenisi ikinä.

Haluan myös kasvattaa lapset kunnolla ja niin että he pärjäävät elämässä hyvin.Haluan antaa lapsille kaikki ne hyvät hetket joista itse jäin paitsi.Haluan lapsien tietävän että on miten vaikea tai paha tilanne tahansa,tulen aina auttamaan ja tukemaan heitä.Sama pätee myös vaimooni.

Mitä sitten tulee muuhun elämään niin se onkin jo sitten mysteeri.No omakotitalon haluan ja se on ollut minun unelma jo pitkään.Työn puolesta asiat ovat aivan auki enkä edes tiedä mitä haluan alkaa tekemään.
Koulutus nyt on edessä mutta kun en tiedä minkä alan.Tämä tuntuu välillä niin turhauttavalta kun yrittää tosissaan miettiä niin ei saa mitään mieleen.

No ehkä mä joskus viisastun ja onhan mulla tässä aikaa miettiä näitä asioita.Tämä oli tällainen pikainen selostus ja ehkä myöhemmin palaan tähän aiheeseen,kun on aikaa enemmän.

Kärppä kuittaa ja lähtee suunnittelemaan maailman valloitusta.