Ajattelin taas purkaa vähän ajatuksiani.

En oikein pidä siitä suunnasta mihin avioliittoni on menossa.Tällä hetkellä perheessämme vallitsee sellainen tilanne että se ahdistaa varmasti jokaista perheenjäsentä.Pojan oireilu on mennyt jo niin pitkälle että vaimokaan ei tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.Tällä hetkellä minusta tuntuu että emme olisi vaimon kanssa keskenämme naimisissa vaan olisimme noitten lapsien kanssa naimisissa.Kaikki asiat tehdään niinkuin lapset haluaa vaikka se olisi kuinka järjetöntä.Olen välillä yrittänyt puuttua asiaan mutta se on saanut aikaan vain riitelyä ja pahaa mieltä.

Lastenkasvatus ei mene vaimon kanssa samoja ratoja ja emme oikein pysty olemaan samaa mieltä asioista.No oikeastaan en edes tiedä mitä mieltä vaimoni on koska hän sanoo yhtä ja tekee toista.En ymmärrä miksi vaimolle on niin suututtavaa jos huomautan asioista ja olen eri mieltä hänen kanssaan.Minun lääkkeeni pojan oireiluun olisi tiukat rajat ja säännöt jotka ei jousta liikaa.Vaimolla on taas paapominen pojalle mieliksi tekeminen.Vaimo ei tunnu ymmärtävän että jos aina mennään lapsien ehdoilla eikä pidetä säännöistä kiinni niin en usko että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.Vanhempienhan se pitäisi olla ohjaksissa eikä niin että lapsi tekee mitä huvittaa.

Eilenkin kun kysyimme päivällä pojalta että onko läksyt tehty???Hän vastasi että on.Illalla kun olisi pitänyt nukkumaan mennä poika tokaisee että hänen olisi pitänyt lukea kokeeseen.Hän ei saanut mitään rangaistusta eikä mitään muutakaan sanktiota.Päinvastoin vaimoni luki pojalle läksyjä melkein kymmeneen asti iltaa silmät ristissä.En oikein ymmärrä tällaista toimintaa.Ei koulua voi toisen puolesta käydä!!!
Vanhempi likka kyllä saa saarnaa sun muuta jos unohtaa tehdä läksyjä tai lukea kokeeseen mutta pojan puolesta tehdään vielä asioita.Vanhempi likka on muutenkin tulossa juuri murrosikään ja pelkään että hän huomaa tämän eriarvoisen kohtelun.En myöskään ymmärrä että millä pojasta voisi ikinä tulla mitään jos häneltä ei vaadita mitään????

Tällä hetkellä ainoa yhteinen aika mitä saamme vaimon kanssa on nukkumis ajastamme pois.En oikein usko että tällainen toimii pitemmän päälle.Luulen että jossain vaiheessa tulee aika kun huomaamme että meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset.Millä me edes voisimme saada jotain tolkkua tänne kotiin kun emme seiso yhtenäisenä rintamana ja tue toisiamme.Miten lapset edes pystyvät lyömään kiiloja väliimme???

No kai minä joskus viisastun ja alan ymmärtämään tätä tilannetta.Tällä hetkellä tuo lasten kasvatus on minulle yhtä vaikeaa kuin rakettitiede ja uskokaa pois rakettitiede ei ole minulle mitään helppoa:)