Huomenta!!!

Taas tuli emäntä vietyä töihin ja käytyä kaupassa.Siinä tais olla tämän päivän ohjelma,eikä kello ole kuin kahdeksan aamulla.Aika hemmetin turhauttavaa ku ei ole mitään menoa tai asiaa joka täytyisi tehdä.Tällainen tuntuu todella yksinäiseltä kun ei ole ketään seurana.Jotenkin sitä jää paitsioon kun rupeaa sairastamaan kun muulla perheellä on ne omat juttunsa.Onneksi emännällä loppuu työt kohta niin saa viettää hänen kanssaan tuon talven.

Eilen olisi tehnyt mieli tehdä vähän temppuja vaimon kanssa mutta kuopus päätti toisin.Mä en ymmärrä miten noilla lapsilla on tota energiaa noin paljon.Välillä tuntuu että ne ei pysähtyis ikinä jos ei niille laittais jotain rajoja tai itse ohjailis niitä.Kuopus on muutenkin niin mustasukkanen meistä et välillä ei sais edes koskettaa toista.No kai sitä itsekin oli pienenä tollanen,eihän toi ole ku huomion haluamista.Muutenkin ollu vähän huono omatunto ku olin tuolla vuorotöissä ni ei välillä nähny lapsia ollenkaan.Meillä on niin tiiviit siteet perheessä että ei se oikein toimi jos joutuu olemaan illat poissa.En ymmärrä miten jotkut sit pystyy siihen,musta ei ainakaan ole siihen.

Pitäs tänään varmaan soittaa tonne työnjohtajalle ja kertoa tää mun tilanne.En ole kyllä ennen halunnu että joku antais mulle kenkää mutta kaikki on näköjään mahdollista.Luulis et ne tulis asiassa vastaan ku niitten etuhan se olis.Mähän voisin lusmuilla minkä kerkeen ja olla joka viikko palkallisella sairaslomalla.Ei musta kyllä edes olis tollaseen touhuun,jotenkin toi moraali on niin kova.No katotaan miten nyt sitten käy.

Eilen taas meinas homma lähtee räpylästä ton mun epäluulon kanssa.Helvetti itteensäkin välillä pelottaa ku ei tunnu toi järki tuolla päässä pysyvän.Vaikka mä en väkivaltanen olekaan ni en mä usko tommonenkaan sen mukavammalta tunnu.Välillä ollu niin lähellä etten ole lähteny menemään mut en ole vaa siihen pystyny.Rakastan vaimoa kai liikaa ja olen muutenkin niin kiintyny siihen et ei varmaa osais olla ilmankaa sitä.Mä en vaa tajua ku kaikki viittaa päinvastaseen ku mitä se sanoo.Sit mun pitäs vain uskoa kaikki mitä se sanoo vaikka järki sanoo toista.Muutenkin pitäshän sillä jotain todisteita olla puheittensa tueks mutta kun ei ole.Muutenkin tuntuu et parempi se ois et nyt sit tulis esiin noi asiat ku et ne tulee sit vuosien päästä.Kuinka kipeää se silloin tekee?

Mä olen muutenkin sellanen ihminen et haluan aina kuulla totuuden,tekee se sit kuinka kipeetä tahansa.Totuuden kanssa  pystyy elämään mutta valheellisuuden kanssa ei ikinä.Vaikka se tekis kuinka kipeätä ni se on helpompi hyväksyä ku valheellisuus.Valheellisuus on henkilökohtaista mutta totuus ei välttämättä kosketa sinua lainkaan.Totuuden jälkeen voi parantuminen alkaa mutta valheesta ei voi päästä ikinä eteenpäin.Se tulee aina lopulta vastaan,vaikka kuinka yrittäis paeta.

Nämä on niin vaikeita asioita enkä tiedä onko näihin edes ratkaisua.Itse en näe kuin sen totuuden ratkaisuna,valheen näen taas henkilökohtaisena loukkauksena.Tiedän kyllä että totuutta on vaikeampi todistaa kuin valhetta,mutta yleensä totuudesta jää joku jälki.Miksi näin ei nyt ole?????

Aamusta viellä sen verran että eilen ku ei emännän kanssa päästykkään leikkimään ni sovittiin et jos aamulla suihkussa sitten.No herätyskellon soidessa meikäläinen painelee innoissaan suihkuun odottelemaan.Siellähän mä sit sainkin odotella eikä emäntää kuulu.Pettymys oli tosi suuri ja ajattelin että taas se on puhunu pehmoisia ihan vaan siksi että pääsee nukkumaan.Harmittaa vieläkin koko homma mutta ei voi mitään.Kai se pitää lopettaa toi asioiden edelle meno ku ei siitä ole ku haittaa.Me vielä hieroskeltiin illalla toisiamme et oli oikein paineet kasaantunu.Sit tapahtuu tämmönen ni kai sitä nyt pettyy.En kyllä viitsi enää edes leikkiä koko ajatuksella ennenku olen varma että jotain tapahtuu.
Katellaa myöhemmin!!!!